PASTELLIMAJA

Jos kaipaa joulun yltäkylläisyyden jälkeen raikkautta ruokavalioon, niin yhtä lailla sitä kaipaa myös kodin sisustukseen. Eilen raaskin viimein tumpata maljakosta pystyyn kuivaneet eukalyptuksen oksat ja juuri ja juuri freesit havut joulun jäljiltä pois ja tänään karsin kotona muutenkin sisustustavaraa ja erinäisiä ~~sisustusksellisia~~ epämääräisiä läjiä vähän vähemmälle. Kaappiin odottamaan muuttopakkailuja. Pöytäliinakin sai lähdön ja vaikka tuo lasipöytä ei olekaan ollut ikinä oma suosikki, niin sekin tuntuu pitkän liinakauden jälkeen aika raikkaalta. Vaikka lasissa onkin kiillottaminen (voi jos pääsisitte kärpäseksi kattoon, kun hyörin sen ympäri, ylitse ja alitse luuttu kädessä raivostuksen partaalla), niin on se toisaalta aika anteeksiantavainen materiaali näin lapsiperheessä. Siinä voi ihan rauhassa piirrellä tusseilla tai maalata akryyleillä, ei haittaa jos vähän tarttuu pöytään. Mutta tuota hullun hommaa pyyhkimistä ei kyllä jää ikävä.

Siivoilujen inspiroimana ajelin uudet kukat maljakkoon, mutta tiedättekö sen tunteen, kun meinaat pilata koko kimpun pätkimällä sen miten sattuu silti onnistumatta. En saanut kukkasia asettumaan nätisti mihinkään maljakkoon, sojottavat nyt ihan miten sattuu. Olisi pitänyt ottaa vaan tuota herkän mallista eukalyptusta. Valkoinen vahakukka (suora käännös..) ei paljon notkistele, eikä tuo mun sininen lempikukkakaan nyt ihan asettunut. Mutta ihan symppispehko se on silti.

Raikkautta on ollut myös lautasella ja smoothieita on tullut tehtyä päivittäin. Tämän hetken suosikissa on jäisiä mansikoita, banaania, tuoretta mangoa, hunajamelonia sekä passionhedelmää (piti ihan googlettaa, sanotaanko se suomeksi noin :) . Ja jos tarpeen, pieni loraus kookosmaitoa, välillä myös kaurahiutaleita. Mutta tulee kyllä niin hyvä ihan pelkistä hedelmistä ilman ylimääräistä nestettä. Tällä viikolla tein ruokaakin, johon tuli passionhedelmää. Vitamiinipuutosesta täällä ei siis olla kärsitty.

Raikkautta on ollut myös ilmassa. Kiehtovia sadepäiviä, jolloin on ollut ihana lenkkeillä happirikkaassa ilmassa. Tykkään täällä erityisesti siitä sateesta, joka sataa kasvoille kuin sumutinpullosta. Silloin ei oikein edes kastu, raikastuu vain. Toisaalta tälläisiä vilakan kuulaita aurinkoisia päiviä. Mittari näyttää kymmentä, mutta tuuli kielii muista lukemista. Saapas nähdä, minkälaista säätä on vielä loppuviikoksi luvassa. Islantilaisen kukkakaupan myyjän kanssa meitä vähän huvitti tänään, kun ennustuksissa koko Walesiin on sääilmiö nimeltä thunder snow. Olen kyllä hyvin skeptinen lumen päätymisestä tänne meren rantaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ainakaan en aio mennä kauppaan hamstraamaan leipää ja maitoa, kuten parissakin keskustelussa olen lukenut ihmisten yllyttävän toisiaan tekemään. Jospa me ei kuitenkaan nälkään kuoltaisi.

Kurkataanko vielä viikon viime metreillä meidän tulevan kodin lattiaan? Lattia on epäilemättä yksi kodin suurimpia ja tärkeimpiä hankintoja ja mekin pohdittiin lattiamateriaalin valintaa jo aivan projektin alkuvaiheilla, samaan aikaan kun hahmottelimme koko kodin pohjaratkaisuja. Lattian hankinta myös hirvittää, sillä se maksaa helposti maltaita. Mutta toisaalta kestävä ja laadukas lattia varmasti haukkuu hintansa takaisin moneen kertaan vuosien varrella. Lattiamateriaali ja sen väri luovat taustan kalustukselle ja piensisustukselle, joten tässä valinnassa ei haluaisi mennä sitten tippaakaan mönkään.

Me valitsimme taloomme saumattoman ja listattoman betonilattian, joka jatkuu yhtenäisenä huoneesta toiseen märkätiloja myöten. Tämä valinta osoittautuikin sitten suunnittelutyön edetessä oikein perustavanlaatuiseksi valinnaksi, sillä se määritti lopulta paljon myös talon rakenteita, sikäli että saisimme myös aikojen saatossa kestävän listattoman ratkaisun ilman halkeilevia nurkkia. Betonipinta tullaan pinnoittamaan mikrosementillä, jonka värin valintaa miettiessä on mennyt tovi jos toinenkin. Sisustusblogeissa ja -lehdissä on näkynyt pääasiassa monia harmaansävyisiä mikrosementtipinnoitteita, mutta itsestäni tuntui alusta saakka, että haluaisin kotiimme hieman oman vivahteen valkoisemman pinnoitteen myötä. Siispä katse kiinnittyi jo alkumetreillä Suomen Betonileimasimen Blanco-sävyyn. Toki puolensa siinäkin, että omaa sävyä ei ihan joka kodista vielä löydy, mutta sitten toisaalta pienen mallipalan perusteella on ollut todella vaikeaa hahmottaa, miltä tuo sävy näyttäisi isommalla pinnalla. Onneksi sentään parista kylpyhuoneesta olen löytänyt valkoisen sävyn, joten jotain osviittaa sävystä isommalla pinnalla olen saanut. Alla olevaan kollaasin keräsin itseäni miellyttäviä mikrosementtipintoja.


Kuvat: 1. ja 5. Musta ovi -blogi // 2. Nuapurissa-blogi // 3. Annaleenas hem -blogi // 4.oma

Kuvista huomaakin sävyvalinnan ongelman. Eri valaistuksissa ja juurikin valokuvissa sävyt näyttävät kaikki vähän samalta. Kuvassa 2 kuitenkin huomaa parhaiten miettimämme Blanco-sävyn ja harmaamman Plata-sävyn vaaleuseron. Plata-sävy itse asiassa tuntuu taittavan mielestäni vähän liikaa lämpöiseen harmaaseen, joten rehellisistä harmaista itseäni miellyttää eniten tuo viimeisen kuvan sävy, joka on Elämyslattioiden Titanio-sävy. Pinterestiin olen pinnannut myös monia tasaisen valkoisia betonilattioita, kuten kuvassa 3, mutta mielestäni pinnassa saa olla kyllä eloa, vaikka valkoinen olisikin valintamme. Blanco-sävy taittaa mielestäni harmaaseen, ja liipan jäljet siinä näkyvät harmaampina. Eloisuus myös yhtä lailla jännittää, sillä senkin kauneus riippuu niin mikrosementin levittäjän kädenjäljestä. Mikrosementtipinta viimeistellään lakkakerroksilla ja lakka tulee olemaan mattalakka. Mikrosementin sanotaan olevan hyvin samettisen tunteinen jalan alla, joten sillä on mukava hipsutella myös avojaloin. Lattiaan tulee tietenkin lattialämmitys, joten kylmää tunnettakaan ei tarvitse pelätä.

Lattian asennus on varmasti raksakevään jännittävin tapahtuma! On niissä 160 neliössä asentajalla varmasti hommaa, sillä lattia on käytävä läpi useampaan kertaan mikrosementillä ja sen jälkeen vielä lakalla.

Kertokaahan omia kokemuksianne ja hihkaiskaa ihmeessä, jos teiltä löytyy tuota valkoisempaa sävyä jostain kohtaa kotia!

Kiitos Musta Ovi -blogin Marja ja Nuapurissa-blogin Maru kuvalainoista <3!

PS. Pidätän oikeuden mielen muutokseen sävyn valinnassa :). Tätä varmaan vatvotaan vielä aivan viimeiseen tippaan saakka..

Älkää säikähtäkö, ei ole noussut sen kummemmin mikään pahasti päähän. Olen itse asiassa huomenna menossa otsikon nimiseen kampaamoon ja kävin tänään miettimään, että on se muuten kumma, ettei yhdellä puoli/kokopäiväisellä kotirouvalla ole ollut aikaa tai sen kummemmin kiinnostustakaan käydä kampaajalla puoleen vuoteen. No, en ole ikinä ollut kampaamon tuolien suurkuluttaja, mutta voisihan sitä aina vaikka vähän ennen jo havahtua tilanteen toivottomuuteen, eikä vasta sitten, kun tekee mieli kulkea säkki päässä. Intouduin siinä sitten samalla miettimään kotirouvan prototyyppiä ja satuin varmaankin siinä samalla vilkaisemaan sormiani. Niin, jos ei ole kynsienkään huolto verissä, niin voisi kai ne kolme viikkoa vanhat lakat sentään ottaa pois, jos ei aika riitä niiden uudelleen lakkaamiseen. Hurjan kiireinen kotirouva siis. Tykkään kyllä pitää huolta itsestäni inhimillisissä määrin, mutta ei kai se aina niin justiinsa ole. Olen myös sitä sellaista tyyppiä, jolla ei teetä minkäänlaista vaikeutta mennä hakemaan lapsia koulusta kintut polvia myöten liejussa tai kauppaan ilman meikkiä. Erityisesti toista liejutyyppiä en ole toistaiseksi täällä vielä tavannut. Ehkä siksi saankin vaivihkaisia katseita monena päivänä viikossa. Metsässä nyt on vain niin mukavaa juosta ja tähän aikaan vuodesta täällä Walesissä ne tahtoo olla vähän mutaisia paikkoja. Kynsilakkakaan ei onneksi minuuttani määritä.

Ei sillä, ettenkö pitäisi myös meikeistä ja kynsilakoista (niistä kaikista kahdesta, jotka omistan), erityisesti kauniista purkeista ja ihanista sisällöistä. Tiettyihin juttuihin tosin tykkään panostaa enemmän kuin toisiin. Ihonhoito lienee niistä yksi. Vaikka en olekaan mikään kosmetiikan suurkuluttaja, niin olen valmis panostamaan niiden vähäisten tuotteiden laatuun, mitä vuoden aikaan hankin. Hankintoja tulee tehtyä kuitenkin niin harvoin tällä saralla. Viimeisinä vuosina tutustuin kosmetologitätini suosituksesta Suomessa kehitettyyn BTB13 -sarjaan ja olin sitä mieltä, että tästä en luovu. Erityisesti sarjan seerumi teki ihmeitä pikkulapsi- ja ruuhkavuosien jättämille jäljille, erityisesti silmien ympärillä. Sattuman kautta tosin ainakin hetkellisesti pidän taukoa noista tuotteista, koska syksyllä onni suosi minua Instagram-arvonnassa ja voitin itselleni setin australialaisen Jurliquen luonnonkosmetiikkaa. Erityismainintani meneekin tuolle Activating Water Essence -vedelle, joka välillä tuntuu riittävän itsessäänkin ihon kosteuttamiseen. Mutta erityismaininnan arvoinen kyllä on seerumikin. Rehelliset rasvat ovat itse asiassa olleet täällä Cardiffin kosteassa meri-ilmassa vähemmällä käytöllä. Tähänkin asiaan taitaa tulla muutos sinne pakkaseen siirryttäessä ja pääsen kunnolla testaamaan myös tuota Jurliquen rasvaa.

Vaikka muutto meillä lähenee, viiden (!) viikon päästä pitäisi olla nämäkin kaikki paketissa, innostuin tänään päivittämään vielä makkarin ilmettä pienillä muutoksilla jo olemassa olevin tavaroin. Voisi ajatella, että alkaisi olla jo aivan sama, mutta ei, kyllä viimeiseen saakka on toki vielä rymsteerattava. Hayn Flip -peili on osoittautunut parin vuoden aikana huippukäytännölliseksi ja arkea palvelevaksi esineeksi. Tämän kummempaa pynttäytymispaikkaa en tarvitse. Rubn:n valaisin hakee paitsi oikeanlaista polttimoa myös sopivaa paikkaa. Nyt se parkkeerasi tuohon kaapin nurkalle. Oikea paikka löytynee sitten vasta uudesta kodista.

Nyt täytyneekin varmaan kammeta tuohon peilin eteen hetkeksi. Sillä iltapäivän kurahousut vaihtuvat illaksi vähän nätimpiin ja olisi kai suotavaa vilkaista itseään peiliinkin. Sain pitkästä aikaa sovittua illallistreffit erään ystiksen kanssa ja tie vie pian läpsystä vaihtaen kohti kaupunkia. Niin ja olisihan tuo kynsilakkapurkkikin tuossa tyrkyllään, toiveikkaasti nostettu kaapista esiin. Hmmm. Viitsisiköhän sitä tehdä perinteiset "viittä minuuttia ennen lähtöä lakkaukset"?

Kepeää keskiviikkoiltaa sinullekin!

Hei vaan viikonloppu ja kaikki ihanaiset siellä linjoilla! Nämä jatkuvat perjantait kieltämättä kauhistuttavat. Tällä hetkellä tuntuu kuin valumaan olisi käännetty tiimalasillinen hiekkaa ja meinaa väkisin vähän paniikki iskeä siitä, kuinka hiekka vähenee kaiken aikaa. Toivoo melkein kuinka hiekan seasta löytyisi tarpeeksi suuri kivensiru, joka tukkisi hetkeksi tiimalasin kaulan ja pysäyttäisi ajanjuoksun. Lähtö vain lähenee, sille ei voi kyllä yhtikäs mitään. Tänään päätinkin tarttua hetkeen ja ajaa hurautin ylös vuorille päivähaikille tyttöjen koulupäivän ajaksi. Reilun kolmen tunnin rypistys kuvankauniissa säässä paikallisia vuoria ylös ja alas tuntuu tällä hetkellä kipeän ihanasti joka jäsenessä. Olen vähän sellainen hätähousuvaeltaja, jos pääsen yksin liikkeelle. Kävelen ylämäet ja juoksen alamäet ja tasaiset. Juokseminen tuntuu aina vähän helpommalta, etenkin alaspäin mennessä. Instan Stories -puolelle päivitinkin päivän maisemia videoiden muodossa.

Täällä blogin puolella kurkataankin kuvissa maisemien sijaan vielä toistamiseen makkarin puolelle. Jouluiset tekstiilit on viimein pestynä ja viikattu pakkaamista varten ja vanhat itsetehdyt mustavalkoiset tyynynpäälliset kaivettu takaisin kehiin. Persikkainen tyllihame tuo värillään jo keväisemmän fiiliksen, kun taas tuo joulunjäämä kranssi haluaa vielä vähän jarrutella. Vähän ne riitelevät keskenään, mutta en suoraan sanoen jaksa tähän hätään siitä välittää. Hameen nyt täytyy roikkua jossain, ettei rypisty ja kranssin alta paljastuisi kaksi rumaa ruuvia.

Jos jotain pitäisi saada jo muuttolaatikkoonkin, niin jotain on laatikoista vasta purettu. Joulun aikaan tuli eteen tilanne, jossa tarvittiin lisävaloa kuopuksen legopöydälle ja minulla syttyi kirjaimellisesti lamppu, kun muistin, että vaatekaapin perimmäisessä nurkassa odottelee toinen Jieldén pöytävalaisin esiinmarssiaan. Olin ajatellut sen tapahtuvan vasta uudessa kodissa, mutta kun tarve tuli ja oli joulukin, niin uskalsin kaivaa tämän viime kesänä puoleen hintaan alennuksen alennuksella hommaamani kaunottaren esiin. Selvisin tästä lamppupaljastuksesta lopulta puhtain paperein, todennäköisimmin kiitos joulun, koska "kun niin halvalla sai" lienee jo vähän liian kuultu. Meillä ei ole itse asiassa ikinä ollut samanlaisia yöpöydän valaisimia ja vähän sillä ajatuksella olin parin jo olemassa olevalle Jieldélle hommannut. Toisaalta nämä veikeät tapaukset sopisivat tulevaisuudessa kivasti myös vaikka tyttöjen huoneisiin yö- tai työpöydän valoiksi. Testimielessä kokeilin valaisimia jo tänne Walesin kodin makuuhuoneeseen, vaikkakin toinen palautui sittemmin kuvien ottamisen jälkeen takaisin työpöydälle. Samanlaiset valaisimet, mutta kuitenkin liikkuvien niveltensä ansiosta halutessa vähän erilaiset. Minusta näillä Jieldéillä on hauska luonne. Asia josta muutenkin pidän sisustuksessa. Esineet voivat olla ajattomia ja pelkistettyjä, mutta kuitenkin jollain lailla humoristisia ja leikkisiä.

Ennen kuin kangistun kokonaan tähän sohvannurkkaan, taidan tämän pidemmittä tarinoitta lähteä unten maille. Vähän jännityksellä pääsenkö huomenna sängystä ylös ollenkaan. Onneksi edessä on viikonloppu ilman herätyskelloa, eikä yksiä synttärikemuja kummempaa tekemistä vielä buukattuna. Mies toi tänään mukanaan kuplamuovirullan ja pahvilaatikoita, joten ne tietävät varmasti jotain pientä askaretta muuttoon liittyen. Ainakin tuon keskelle eteisen mattoa kokoamani epämääräisen kasan jos saisin nätisti pahvilaatikkoon keskeisimmältä kulkuväylältä kuljeksimasta. Pikku hiljaa hyvää tulee.

Siispä hyvää yötä! Todennäköisimmin teille jopa hyvää lauantaihuomenta :)!

Suloista sunnuntaita, täällä se onkin ollut erityisen suloinen, kun sumuinen sää ulkona huijasi meitä lapsia myöten viruttamaan unia aikaisen aamupäivän puolelle. Tässä siis vielä aamukahvin äärellä istuskelen ja lasten tuossa vieressä piirrellessä ja katsellessa lasten ohjelmia päätin kaivella meidän tulevan keittiön sisustussuunnitelman esille. Katsotaanpa sitä siis täällä blogissakin samalla. Keittiön kiintokalustustahan suunnittelimme jo hyvissä ajoin syksyn aikana Sisustuscocon Sannan kanssa ja kiintokalustevalinnoista ja ratkaisuista kerroinkin jo aiemmin tarkemmin tässä jutussa. Joitakin muutoksia suunnitelmaan saattaa vielä tulla, mutta yleisilme säilyy kuitenkin ennallaan.

Rakennuksen edetessä alkaa vähitellen olla käsillä aika, jolloi sähkösuunnitelman ratkaisut olisi hyvä olla lukittuna. Itse asiassa ulkovalaisinten ja -pistorasioiden aika meni jo ja nyt tietenkin jännittää, tuliko taloa valaistua riittävästi ulkoa päin (todennäköisesti ei..). Sähkösuunnitelman teetimme myöskin jo aiemmin syksyllä ja nyt pienen tauon jälkeen se on ollut pakko taas kaivella päivän puheenaiheeksi. Keittiöön on piirretty yleisvalaistuksen eli kattoon upotettavien spottien lisäksi alustavasti seinävalaisimen paikka vasemmalle tiskiallasseinälle. Ja kuka edellisen juttuni luki, niin myös keittiöön olin Jieldén seinämallia kahdella nivelellä alunperin miettinyt. Mutta tuuliviiri on nyt kääntynyt seuraavan kollaasin osoittamaan suuntaan:

Kauniita valaisimiahan on maailma pullollaan, joten juuri sen yhden valinta voi osoittautua pulmalliseksi. Tällä hetkellä olen kovin ihastunut Grupa Productsin Arigatoon, siinä on niveltensä puolesta Jieldén kaltaista muuneltavaa luonnetta, mutta vähän erilaisella twistillä. Ihastusten joukkoon menee niin ikään &Traditionin marmorikantaiset riippuvat valaisimet. Etenkin noita vaaleampia laittaisin ehdottomasti kaksi lähekkäin juuri noin vähän limittäin hitusen hanan vasemmalle puolelle. Jos valinta osuisi Arigatoon se merkkaisi keittiötä näkyvämmin ja tekisi ruokapöydän päälle tulevan valaistuksen valinnasta vaikeamman, kun taas nuo simppelimmät marmoriversiot antaisivat melko vapaat kädet ruokapöydän valaistuksen kanssa. Jos tänään pitäisi päättää, valitsisin nuo vaaleat marmorivalaisimet. Niiden aavistuksenomaisuus viehättää juuri nyt ja niiden muotokieli menisi yksiin liesituulettimen pyöreän lieriömäisen muodon kanssa. Niiden pariksi sopisi tiskiseinämälle harkittu marmorilaatta roisketaustaksi ja musta hana toisi sen puuttuvan kontrastin. Liikaa kontrasteja tai graafisuutta en tällä hetkellä halua, ennemminkin sellaista rauhallista seesteisyyttä. Kontrastit syntynee sitten itsestään arjen toimintojen sävyttämänä. Saarekkeeseen tarvitaan puolestaan 2-3 korkeampaa tuolia ja ne toivoisin löytyvän selkänojattomana simppelinä versiona. Wesley Waltersin ja Salla Luhtaselan suunnitelema ja Nikarin valmistama Perch-jakkara olisi juuri sellainen. Puu toisi lämpöä ja musta puolestaan vähän lisää sitä kontrastia. Tämäkin valinta varmasti riippuu ja roikkuu saarekkeen eteen tulevan ruokapöydän ja sen tuolien valinnasta. Nämä kaikki kun meiltä tällä hetkellä puuttuvat.

Kuvat: HTH-keittiö // Valaisin1 // Valaisin 2&3 // tuolit // kaktus // matto // marmori // hana

Marmorinen matala roisketausta on tullut suunnitelmaan mukaan vasta viime aikoina. Alunperin suunnitelmassa on ollut vain maalipinta. Nyt olen kuitenkin käynyt epäröimään sen toimivuutta, vaikka sen kuinka oikeanlaisella vedenkestävällä maalilla maalaisikin. Väri olisi kuitenkin valkoinen, joten veikkaan pintaan kuitenkin ajan kanssa pinttyvän likaa, vaikka sitä kuinka pyyhkisi. Marmorilaatta antaisi sitä anteeksi kirjavuudellaan ja marmori tulisi mahdollisesti kyseeseen silloin, jos valitsemme tasoksi valkoisen täyslaminaatin. Tämä on varmasti myös sellainen valinta, jonka voi toteuttaa sitten vielä myöhemminkin.

Tälläisiä haaveita meidän keittiöön tällä hetkellä. Mitäs tykkäät näistä mietteistä, herättävätkö ajatuksia suuntaan tai toiseen?

/// Interior plans and dreams to our new kitchen. Have a lovely Sunday all!

Blogihteistyössä Ooh noo

Kai voi puhua keväästä, jos pihalla kukkii kaksi narsissia?! Piti ihan silmiä hieraista aamulla, kun olin juuri melkein hajottanut pankkikorttini skrapaamalla auton ikkunat kiireessä paksusta jäästä ja kurvasin parkkikselta tyttöjä kouluun viemään. Kyllä vaan kevät tekee tänne tuloaan jo, vaikka aamuisin maata monesti peittääkin vielä kaunis kuura. Tänään oli jopa ihan jännät paikat aamulenkkimaisemiini ajellessa, kun lämpötila vajosi miinukselle. Mini kesärenkaineen toimittivat minut onneksi silti turvallisesti perille ja pois tullessa aurinko porottikin jo niin, että poskia kuumotti. Aivan kertakaikkisen ihana sää! Kirkkaammin paistava aurinko paljastaa kyllä täällä kotona varsinaisia mörköjä, kuten nyt vaikka nuo ikkunat. Ehkä ne pitäisi pestä vielä hyvissä ajoin ennen muuttoa, niin ehditään niistä itsekin vielä hetki nauttia.

Mutta likaisista ikkunoista viis, olen aivan kutinoissani meidän tyttöjen uusista lakanoista, joilla lastenhuone päivittyi heti kevääseen. Ooh noo lähetti meille ison paketin kaikkea kaunista uuden vuoden kunniaksi ja nämä lasten sänkyihin päätyneet Pink Bliss -lakanasetit* saavat avata tuohon pakettiin liittyvän postaussarjan. Moni pitkään blogiani seurannut muistaakin varmasti jo useammat postaukset Ooh noon tuotteista. Kahden vuoden käyttökokemuksella en voi kuin kehua näiden lakanoiden laadukasta materiaalia ja ajattomia skandikotiin sopivia kuoseja, joista useimmat sopivat helposti niin aikuisten kuin lastenkin sänkyihin.

Nämä ennen joulua Ooh noon valikoimiin liittyneet Pink Bliss -puuvillalakanat tekevätkin poikkeuksen meidän aiempaan mustavalkoisten lakanoiden kokoelmaan. Murretun roosat maalatut pallerot tuovat kivaa vaihtelua tyttöjen huoneeseen, vaikka Ooh noon tyylille uskollisena yleisilme säilyykin samantyyppisenä kuin mustavalkoisten lakanoiden aikaan. Jo aiemmin saamamme Zigzag-tyynynpäällinen kuuluu selvästikin samaan petaustiimiin. Se näiden tuotteiden taika ehkä juuri onkin, että eri kuoseja voi melko vapaalla kädellä sekoitella keskenään ja silti näyttää hyvältä ja yhtenäiseltä.

Kauniin kultaiset tyynyt sopivat petaukseen kauniisti. Ne ovat puolestani ystäväni Minnan käsialaa ja tähtityynyt paljastuivat tyttöjen joulupaketeista. Olin jo ajatellut, että tähdistä tulee osa meidän jokavuotista joulukoristusta, mutta mitä vielä, nehän sopii hyvin myös kevääseen! Vähän blingiä joka tytön huoneessa täytyy olla!

Kuvissa näkyy myös jo vähän esimakua muustakin paketin sisällöstä. Alphabet blocks -kirjainkuutiot* ovat puolestaan Ooh noon leluvalikoimasta, johon palaan vielä erikseen. Kannattaa seurata tätä postaussarjaa, sillä lopussa on tiedossa teille lukijoillekin jotain aivan mahtavaa!

Leppoista keskiviikkoiltaa teille! Minä taidan ainakin nyt oikaista sohvanpohjalle hetkeksi, sen verran aamun reippailuseikkailut tuntuvat taas jäsenissä.

*Tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

/// Ooh noo updated our kidsroom to the upcoming spring season by sending us the most beautiful bedding with Pink Bliss -pattern. I surely can finally talk about the spring after spotting two daffodil blossoms on our parking area this morning, can't I? The pale pinkish dots bring special girly vibes to the room and they are easy to mix and match with all the other black and white Ooh noo bedlinen we have. In the photos you can also see a sneak peek to some other lovely stuff we got from Ooh noo, so stay tuned, next we go for toys instead!

Keittiönpöytä kaipaa useimmiten kukkasia, etenkin aina perjantaisin. Tänään tuo kukkaspuutos ratkesi kuitenkin vähän vahingossa ilman kukkakauppavisiittiä. Muutama kippo vaihtoi kulkiessa paikkaa ja ruokailutila sai ihan kelpoisen centerpiecen ilman leikkokukkiakin. Tämä kippojen ja kuppien siirtely on kyllä vähän verissä ja välillä ne vaihtavat paikkaa useammankin kerran päivässä. Ei halvan huvin voittanutta. Jos viikonloppu silti mentäisiin tällä setillä. Täytyy nyt nauttia kaktuksista ja muista viherkasveista nyt, sillä muuton koittaessa joudun niistä surku kyllä luopumaan. Kahden-kolmen viikon muuttomatka pakkasessa tekisi niistä selvän.

Tänään onkin kuppien ja kippojen siirtelyn lisäksi vierähtänyt suurin osa päivästä koneella raksajuttuja ja muitakin Suomi-asioita hoitaessa. Sähkösuunnitelman deadlinen lähestyminen on saanut vähän vipinää myös sisustussuunnitelmiin ja taisin tänään löytääkin muutaman potentiaalisen valaisimen. Vähän helpompi on miettiä valaisinten paikkoja, kun on edes vähän osviittaa, minkälaista valaisinta mihinkin tilaan ollaan vailla. Päivätreenitkin jäivät poikkeuksellisesti tekemättä, joten päätinkin lähteä vielä illan combatiin ennen perjantairentoilua ja lamppuhaaveilun jatkoa sohvannurkassa. Lyhyestä virsi kaunis täällä tänään, siispä palautuskuohuva jääkaappiin viilenemään ja menoksi! Ihanaa perjantai-iltaa sinullekin!

/// The alternative Friday flowers on the dining table today. The collection of different kind of cacti, real and ceramic, look actually even fresher just now. Soon I have to give all my green plants to better homes when moving back to Finland so have to take the most of them now.

// Kaupallinen yhteistyö: JELD-WEN

Heipsankeikkaa! Aloitetaanpa uusi viikko täällä blogin puolella skarpisti raksa-asioilla. Viikoittain tänne kauas saamiemme raksauutisten mukaan talomme rakentuu siellä varsinaisella tohinalla ja nyt alkuviikosta työmaalle saapuvat ontelolaatat tarkoittavatkin kotimme edenneen jo katonrakennusvaiheeseen. Alkuperäistä rakennusaikataulua vauhdikkaampi valmistumistahti toikin siis vähän vipinää tiettyjen tarviketilausten suhteen tänne meidänkin päähän Eurooppaa, jotta homma etenisi jatkossakin aikataulun mukaisesti. Ei mene enää montaakaan viikkoa siihen, kun talolla päästään siirtymään sisäseinien rakentamisen pariin. Mikä puolestaan tarkoitti sitä, että meidän tehtävälistallemme kuuluva talon ovitilaus piti lyödä menneellä viikolla lukkoon. Tänään onkin siis vuorossa ovien valintaan vaikuttavia juttuja.

Talomme ovimallithan ovat tovin olleet jo päätettynä, mutta pientä hienosäätöä tilaukseen teimme vielä ihan viime metreillä. Valitsimme ovitoimittajaksemme JELD-WENin, jonka valikoimasta löysimme juuri sellaiset ovet kuin toivoimmekin. JELD-WEN valmistaa ulko-ovia, sisäovia ja saunanovia, joita kaikkia meidänkin tilaus pitää sisällään. Ovivalikoima on todella monipuolinen ja jos emme olisi valmiiksi tienneet, minkä tyylisiä ovia etsimme, olisi saattanut helposti iskeä valinnan vaikeus. JELD-WENin sivuilta löytyy muuten tällaisiin tilanteisiin suunnittelutyökalu, johon voi ladata oman valokuvan ovien mallintamista varten.

Ovien valintaan kannattaa mielestäni todellakin panostaa, sillä ne ovat kuitenkin yksi kodin käytetyimmistä ja näkyvimmistä peruselementeistä. Ovista kuljetaan päivittäin, ne luovat turvaa ja yksityisyyttä, toisaalta taas yhdistävät eri huoneita ja niiden toimintoja. Kodin suurten pintojen (seinät, katto, lattia) lisäksi ovet vaikuttavat vahvasti myös sisustuksen yleisilmeeseen. Ovella voi korostaa kodin sisustusta tai sen voi valita huomaamattomaksi, sisustukseen täydellisesti sulautuvaksi yksityiskohdaksi. Meidän kodin ovivalinnat ovat oikeastaan kaikkea tätä. Kokonaiskuvan ovivalinnoistamme ja ovien sijoittumisesta taloon näette tässä:

Ovikuvat: JELD-WEN

Valitsimme talomme ulko-ovet JELD-WENin klassisten ovien valikoimasta, vaikka moderni kivitalo helposti ohjaisikin valitsemaan ovet modernin valikoiman puolelta. Me kuitenkin halusimme talon ulkonäköön perinteistä twistiä ja päädyimme tuohon peilioveen. Roihahtanut rakkaus näihin brittiläisiin sisäänkäynteihin puolsi myös tätä ovivalintaa ja halusimme ottaa tämän vaikutteen mukaamme, vaikka tuleva talomme kaikessa linjakkuudessaan onkin kaikkea muuta kuin vanhanaikainen ja viktoriaaninen. Kirjoittelinkin talon sisäänkäynti-ideoistani jo aiemmin tässä postauksessa. Ulko-oven eteen tuleva koristelaatoitus on niin ikään edelleen mukana suunnitelmissa. Tästä sisäänkäyntikombosta minulla on aivan erityiset kutinat. Yhtenäisen ilmeen vuoksi valitsimme samanlaisen ulko-oven myös kodinhoitohuoneen ulko-oveksi, 10cm kapeampana versiona. JELD-WENin listaväreihin kuuluu mm. valkoinen, tummanharmaa ja vaalean harmaa, sininen, tiilen punainen ja tummanruskea. Meidän haluamamme täysin musta ovi mahdollistui onneksi erityistilauksena, kuten mikä tahansa muukin NCS-värikartan mukainen väri olisi onnistunut. Musta ovi tuo talon julkisivuun selkeän kontrastin valkoisen rapatun pinnan rinnalle ja yhdistyy julkisivun muihin mustiin yksityiskohtiin, kuten ikkunoihin, sokkeliin, ränneihin, räystäisiin ja kattoon. Talon sisustukseen ovet tuovat taas sopivan potkun muiden vaaleiden pintojen rinnalle. Ja kaikki pienet mustat sisustuksen yksityiskohdat siihen kivasti yhdistyvät. Vaikka ulko-ovi onkin umpinainen, pimeää sisääntuloa ei tarvitse pelätä oven molemmin puolen tulevien ikkunoiden ansiosta. Kodinhoitohuoneessa umpiovi puolestaan saakin tuoda näköesteen tuolle puolelle taloa, tilassa oleva suuri ikkuna tuo kuitenkin tilaan riittävästi valoa.

Kuvat: JELD-WEN

Aiemmassa saunahaaveilussani paljastinkin, että toiveissamme olisi musta ja hämyinen sauna. Siispä saunanoven väriä ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun huomasimme JELD-WENin saunanovimallistosta löytyvän savun värisen lasioven. Niin ikään karmit ja tuo perinteinen nuppivedin tulevat mustina. Koska saunaamme tulee varsin kookkaat panoramamaiset ikkunat, tumma lasiovi blokkaa ylimääräisen valon tuloa suihkutilasta päin ja sopii toisaalta myös hyvin suihkutilojen puolelle suunnittelemiimme yksityiskohtiin.

Saunanovi tuleekin olemaan ainut sisätilojen saranoitu ovi, sillä kaikki muut väliovet toteutetaan seinän sisään liukuvina ovina, joiden paikat olen tuohon "ovikarttaan" merkinnyt rastilla. Liukuoviratkaisu on pitkäaikainen haaveeni, sillä olen useasti niin tässä kuin aiemmissa kodeissani harmitellut huonosti toteutettuja oviratkaisuja, joissa lähekkäin olevat saranoidut ovet kolisevat toisiaan vasten tai määrittävät huonekalujen sijoittamista. Joskus kerroinkin ääneen ajatukseni unelmieni ovettomasta talosta. Liukuovilla tämä tavallaan nyt mahdollistuukin, kun ovet voi laittaa seinän sisään piiloon silloin kun niillä ei ole tarve eristää tiloja toisistaan. Aiemmin en kuitenkaan ollut ajatellut sitä seikkaa, kuinka paljon liukuovet tuovat asumiseen lisäneliöitä. Liukuovelle ei tarvitse varata saranoitujen ovien tapaan neliöitä avautumiseen vaan tuonkin avautumistilan voi ottaa tehokkaammin käyttöön.

Kahdeksasta liukuovesta tilasimme kaksi 90 cm leveinä (tyttöjen makkarit); neljä 80 cm leveinä (wc, vaatehuone, kodinhoitohuone sekä pesutilat), joista kaksi vielä lukollisena versiona sekä kaksi aikuisten makuuhuoneen 150 cm:n oviaukkoon sopivana liukuparioviratkaisuna (esimerkkikuva alla). Varmuuden vuoksi päätimme vielä listavalkoisen sijaan sävyttää myös nämä liukuovet ja sävyksi valitsimme sisäseinienkin pintaan tulevan puhtaan valkoisen maalisävyn. Listavalkoinen olisi ollut vähän valitsemaamme valkoista kellertävämpi valkoinen. Sävytyksen ansiosta ovet sulautuvat nyt saumattomasti seinien väriin. Pieni suuri asia, joka saattaisi jälkeenpäin harmittaa. Erilaisia valkoisen sävyjä on varmasti luvassa sisustukseen sitten muilta osin ihan riittävästi. Valitsimme valkoiset väliovet juurikin huomaamattomuus- ja yhtenevyysperspektiivistä käsin. Jos olisimme halunneet korostaa niillä muuten valkoista sisustusta, olisi värivalinta ollut varmasti jokin vaalean harmaan sävyistä. Toisaalta, jos joskus päätämme maalata seiniä tummemmaksi, muuttuvat ovet sitten enemmän sisustuksessa korostuvaksi.


Kuva: JELD-WEN

Toki taloomme tulee ovet myös terassin puolelle, mutta ne toimitetaan sitten ikkunatilauksen yhteydessä, sillä terassin puolelle valitsimme lasiset liukuovet.

Tästähän tulikin jykevän sortin ovijuttu, mutta mielestäni näitä oviasioita ei todellakaan paineta heppoisella. Niin moneen asiaan ovien valinta kuitenkin jokapäiväisessä asumisessa vaikuttaa. Valmiin talon ovikuvia saatte vielä tovin odotella, mutta kokemuksia ja kuvia niistä tulen tänne päivittämään sitten ajallaan. Sitä ennen ehtinemme jopa aivan itse paikan päälle seuraamaan seinän sisään tehtävien liukuovirunkojen asennusta.

*Ovista saatu alennusta JELD-WENiltä*

Tervetulleita askeettisempia ja terveellisempiä elämäntapoja yltäkylläisen joulunajan jälkeen. Tammikuussa meillä on kulunut taas kulhokaupalla hedelmiä ja salaattia, smoothieiden rinnalla myös mehulingolla tehtyjä tuoremehuja, kasvissosekeittoa ja kalaa. Juustosta en suostu luopumaan vaikka muuten keventäisinkin. Eräässä vanhassa kiviladossa meren läheisyydessä pidetään sellaista lähiruokapuotia. Jos satun sinnepäin lenkkireissulle, nappaan monesti mukaan kasvis- ja juuresmufareita. Miehen mielestä ne maistuvat ihan navetalle, minun mielestä ihan vaan terveellisiltä. Beetroot Bomb on niistä suosikkini. Vielä kun osaisi tehdä sellaisia itse.

Tavallaan olen herkkulakkoillutkin taas tammikuussa syksyn tapaan. Tosin muutama Sukulaku oli aivan pakko maistaa tilaisuuden tullen, vähän niinkuin suomalaisena superfoodina. Harvinaisia herkkuja! Ja niille kahdelle pienelle (Huom pienelle!) munkkirinkilälle en keksi edes hyvää syytä. Ehkä se oli vain nälkä jumppien jälkeen. Sokeri pinnalla oli taivaallisen hyvä, vaikka itse munkit maistuivatkin ihan hiivalta. Ystävä oli tehnyt myös aivan ihanaa omenapiirakkaa, eikä sellaisesta herkusta tietenkään kylässä kehtaa kieltäytyä. Tälläinen näennäinen herkkulakko sopii mulle itse asiassa ihan todella hyvin. Ei tule itse kannettua kauppareissulta kotiin mitään, ja välillä voi lipsua ihan hyvillä mielin. Syksyn totaalikieltäytyminen itse asiassa vei pois sen joka illallisen päätteeksi vaanivan makeanhimon. Yleensä hedelmä toimii ihan yhtä hyvin. Appelsiinit on just nyt superhyviä!

Salaatteihin tykkään lisätä ruokaisuutta quinoalla tai couscousilla. Quinoan kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei osta sellaista puuroutuvaa versiota, joka ei maistu yhtään millekään. Suosikkini on tuo tumma versio. Couscousilla saa sitten jo hyvin hiilaripitoisen annoksen. Safkaa-kirjan couscous-resepti on mulle vähän jo pakkomielle, mitä monesti syödäänkin lohen kanssa. Sitä voisin kauhoa lusikalla suoraan kattilasta. Ja siis usein kauhonkin. Jämät yleensä käytän vihreän salaatin seassa.

******************************************************************************

Tässä resepti teillekin, joilla ei vielä tuota kirjaklassikkoa ole:

Couscous Safkaa-kirjan tapaan:

1 keltainen paprika

1 punainen paprika

1 punasipuli

2 sitruunaa (yksikin riittää, jos et halua käyttää toista tarjoiluun)

2 valkosipulinkynttä

1/2 chiliä (poista siemenet)

4,5 dl vettä

1,5 tl suolaa

4 dl couscousia

runsas 1dl oliiviöljyä

lehtipersiljaa

minttua

1. Pilko paprikat ja punasipuli pieneksi silpuksi kulhoon, purista 1 sitruunan mehu päälle ja jätä maustumaan.

2. Laita kattilaan 1 rkl oliiviöljyä ja freesaa siinä hetki hienonnettua valkosipulia ja chiliä. Lisää vesi ja suola. Kiehauta ja anna kiehua pari minuuttia.

3. Siirrä kattila liedeltä, lisää couscous kattilaan, sekoita ja jätä kannen alle turpoamaan 5-10 minuutiksi.

4. Sekoita valmiiseen couscousiin paprikat ja punasipulit sitruunamehuineen. Sekoita joukkoon n.1dl oliiviöljyä ja ripottele pinnalle reilusti tuoreita yrttejä.

*******************************************************************************

Hyvään oloon on pyrkimys myös juuri alkaneessa helmikuussa! Näiden muutto- ja muutosvalmistelujen keskelle kaipaa vain ja ainoastaan iloista ja energistä mieltä. Hyvää alkanutta helmikuutta myös sinulle! Ja herkullistakin! Kyllähän helmikuuhun ain Runebergin torttu ja laskiaispulla kuuluvat!

/// Healthy January.

Hei vaan varhaista huomenta! Perjantain kunniaksi ajattelin pitkästä aikaa ladata kehiin sekalaisen virran Walesin maisemia. Tälläisissä maisemissa olen nyt alkuvuodesta lenkkeillyt ja perheenkin kanssa monesti samoissa paikoissa retkeilty. Puistoissa, meren ja joen rannalla, vesiputousten äärellä, metsissä, pelloilla ja Etelä-Walesin korkeimmilla vuorilla. Eräänä aamuna oli kuuraakin kaunistamassa maisemaa. Osa on kännykkäräpsyjä, koska eihän järkkäriä nyt lenkillä kanneta mukana. Näitä maisemia jää todella ikävä.

Mielenkiinnolla odottelenkin tulevan viikonlopun maisemia. Ehkä jotakin näistä, ehkä jotakin muuta? Saamme vielä viimeiset Suomen vieraat pikavisiitille tänne pahvilaatikkovuorten keskelle. Ihan supermukavaa, saa pari päivää ihan luvan kanssa olla valmistelematta muuttoa ja olla vielä vähän matkaoppaana. Valmiiksi tietenkin jo harmittaa, kun ei näitä kaikkia kauniita kolkkia ehditä mitenkään näkemään. Vieraiden tulohan tietää myös sitä, että minä suuntaan Minin keulan ihan pian kohti Lontoota. Tytöt kouluun ja parin tunnin automatka. Päivä fiilistelyä ja hyvästit ihanalle Lontoolle ennen iltakoneella saapuvien vieraiden kentältä noutoa. Sopii mulle :)!

Mitä parhainta perjantaita ja viikonlopun aloitusta <3!

*Kaupallinen yhteistyö: Oohnoo

Keskiviikkoa kaverit! Pienen blogihiljaisuuden ja ihanan retkeilyrikkaan viikonlopun jälkeen palaan viimein linjoille jatkamaan juttusarjaa Oohnoon tuotteista.Tovi sitten kirjoitinkin teille lastenhuoneen kevätpäivityksestä Pink Bliss -lakanoilla ja tiedättekö, että nyt meidän aikuistenkin sänkyä värittää hento vaaleanpunainen! Kukapa olisi uskonut, jos yhtään niitä minun valkoisten lakanoiden nimeen vannomisia on joskus tulleet lukeneeksi :)! Mahtava Oohnoon tiimi houkutteli minut kokeilemaan näitä Blushing Blossoms -petivaatteita aikuisten makkariin ja nehän tuo sinne aika kivasti uudenlaista väriä. Harmaat seinät ja tyynykaverit sopivat vaaleanpunaisen taustaksi kivasti ja mustat yksityiskohdat antavat hailakalle pastellivärille kivasti särmää. Kankaan kuvio on siitä kekseliäs, että se näyttää kukkien lisäksi myös vähän lumihiutaleelta. Eikäpä siis ihmekään, että Oohnoon valikoimasta löytyy samaa kuviota erivärisellä taustalla myös Snowflake-nimellä markkinoituna.

Tokihan näin muuton kynnyksellä kannattaa stailata makkariin vielä ihan uusi tyyli. Sisustusta viimeiseen asti! Samalla tuli ikuistettua vielä oliivipuutkin oliiveineen. Nehän joudun harmikseni jättämään tänne. Puut eivät olekaan tätä ennen olleet sisätiloissa, mutta en voinut olla kokeilematta nyt tuon vaaleanpunaisen väripariksi. Viihtyisältä näyttäisi näinkin. Musta vohvelipintainen viltti puolestaan on oivallus olohuoneesta. Ihailin Pinterestissä vastikään samanlaista sängynpeitettä ja nyt vasta hoksasin, että oma vilttihän on niin suuri, että riittää hyvin tuollaiseksi puolipeitoksi sängyn päälle. Aina ei siis tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Harmaa jättineulepeitto pääsi tämän viltin alta jo pahvilaatikkoon muuttomatkaa odottamaan. Se tarvitsikin yhden ison laatikon ihan itselleen.

Mitäs tykkäät makkarin kevätstailauksesta? Sanomattakin on tietysti selvää, että kahden tyttölapsen perheessä nämä lakanat päätyvät myöhemmin myös tyttöjen käyttöön. Mutta tämä monipuolisuus ja -käyttöisyys näissä Oohnoon tuotteissa onkin parasta, puhumattakaan tuotteiden kestävyydestä. Kahden vuoden käyttökokemuksen syvällä rintaäänellä puhuen.

Mutta nyt ylös, ulos ja lenkille, että illalla jaksaa taas pakata ja touhuta muuton parissa. Kaksi viikkoa armon aikaa jäljellä, kääks!

/// I updated our bedroom look to spring by Oohnoo's pale pink Blushing Blossoms duvet covers* and pillowcases*. It looks pretty lovely and serene together with light grey walls and black details as contrast. I also brought the olive tree in from the balcony. Never say never to other than white bedding :). Of course it's obvious that in the family of two daughters these duvets are later on gonna end up in the girls' beds too. This is one of the coolest things with Oohnoo products that you can easily mix and match them in any room and style!

*Tuotteet saatu // These duvet sets are sponsored by Oohnoo*

Samaan aikaan kuin tämän Walesin kodin sisustusta pikku hiljaa riisutaan, mielessä pyörii yhä enemmän uuden kodin sisustaminen. Kun suuret linjat raksan suhteen ovat jotakuinkin selvillä, voi jo vähitellen haaveilla hienosäädöstä. Minulla on tällä hetkellä melko selkeä visio tyylistä, jota haluan lähteä toteuttamaan ja millainen keittiön ruokailutilan ja olohuonetilan sisutuksesta olisi kiva luoda.

Osa avoimen tilan sisustustoiveista toteutuukin jo talon rakennusvaiheessa, kuten takka ja seinään upotetty hylly. Takka on itse asiassa miehen löytö: Linnatulen Witka Wood on hurjan kaunis, moderni pönttöuuni, jonka paikka valittiin hauskasti rajaamaan eteistä olohuonetilasta. Sen rinnalla olen pyöritellyt myös muita valkoisia pyöreitä takkoja, joissa olisi vielä isommat luukut, mutta jotenkin tämä Witka Wood hurmaa silti kaikkein eniten. Siinä on jotain perinteistä vielä jäljellä. Kaiken lisäksi katon ontelolaatatkin on jo rei'itetty tämän takan hormin mukaan, joten valinta on tehty senkin puolesta. Luukun voi valita kromisella tai mustalla reunalla. Väri on vielä vähän mietinnässä, mutta ehkä valinta osuu tuohon kuvan kromiseen kuitenkin. Takan paikkaa ajatellen päätimme toteuttaa eteisen ja keittiön väliseen seinämään vessan jatkeeksi upotetun hyllyn, jonka alimmassa osassa lattialla voimme säilyttää allaolevan kuvan tapaan takkapuita. Hyllyn takaseinämään on tulossa yksi sähköpistoke tunnelmavalaisinta varten. Hyllyn vasemmalle puolelle jätettiin tarkoituksella seinätilaa, johon olen miettinyt taulunpaikkaa. David Ehrenstråhlen My Guide to New York -juliste meiltä jo löytyykin, mutta Lontoo-rakkauteni myötä haluaisin vielä tuon Lontoon kartan. Se taitaa olla pahus vaan loppuunmyyty tällä hetkellä.

Olohuoneeseen mahtunee parimetrinen sohva ja olenkin miettinyt jotain vaaleaa ja laadukasta, siroa ja ilmavaa vaihtoehtoa, jonka kaveriksi istuinrymään tulisi jo meillä olemassa olevia tuoleja. Haavelistalla on myös iso 2x3 metriä kookas matto lattian mikrosementtipinnan vastapainoksi. Minulla oli itse asiassa tarkoituksena tuoda pala Britanniaa täältä mukanani teettämällä iso matto suoraan täkäläisistä kokolattiamattovalikoimista. Tätä en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Siispä jokin kokolattiamainen sileä mutta pehmeä matto olisi ihanan rauhoittava elementti isoon tilaan, jonka sisustuksessa maton ympärillä tapahtuu varmasti monenlaista. Talomme värikartta tulee olemaan melkoisen askeettinen, joten matossa voisi olla hyvin vähän väriäkin. VM Carpetin Hattara-maton roosassa sävyssä olisi sitä jotakin. Olen ehkä vähän rakastunut. Harmaa sävy olisi toki taas ajattomampi ratkaisu. Nykyiset mattomme ovat sen verran pientä kokoa, että niille on mietitty paikat jo lasten makuuhuoneista.

Kuvat: 1. juliste // 2. matto // 3.valokuva // 4. takka // 5. sohva // 6.sohvapöytä // 7 valaisin // 8. tyynyt

Kattovalaisimen suhteen toiveissa on kookas katseenvangitsija, sillä tässä kohtaa olohuoneen katolla alkaa olla jo riittävästi korkeutta. Viime aikoina olen palannut yhä uudelleen ihastelemaan ruotsalaisen valaisinvalmistaja Pholcin Mobil-valaisinta. Luulin itse asiassa löytäneeni sen vähän salaa ja ajatus siitä, ettei valaisinta vielä ihan joka kanava pursuile, viehätti kovasti. No pian varmaan pursuaa, sillä huomasin, että valaisin on valittu juuri vuoden valaisimeksi ruotsalaisen Elle Decorationin Design Awardseissa. Pidän paljon pyöreistä muodoista ja sen pyöreät polttimokuvut yhdistyisivät kauniisti jo olemassa olevaan Flosin IC- pöytävalaisimeen, Eero Aarnion valkoiseen pastellituoliin ja tietenkin tuohon takkaan. Tämän valaisimen valaisuteho on tosin vielä itselleni arvoitus, joten se täytyy selvittää ennen hankintaa. Valaisimella on korkeutta metrin verran, joten se voisi olla omiaan tuohon korkeaan tilaan. Ja sitäpaitsi, mulla olisi sille myös kiva pari tiedossa keittiön ruokailuryhmän ylle ripustettavaksi.

Sohvapöytä mietteet ovat vielä vähän kesken, mutta houkuttelevin olisi tilata sen pöytälevy samassa tilauksessa wc:hen tarvittavien kivitasojen kanssa. Näin pöydästä saisi juuri haluamansa kokoisen. Alkuun menee varmasti kivasti nykyinen Hayn Traykin, jolle mulla on toinenkin paikka jo mietittynä.

Tällä viikolla taloon on saatu vesikatto ja pohjahuopa, ikkuna-aukot on laitettu umpeen ja sisälle saatu viimein lämmöt. Tulevalla viikolla tontilla käynnistyy jo talousrakennuksen rakentaminen. Rakennus etenee kyllä todella vauhdilla, tuntuu valmistuvan ihan käsiin. Mutta eipä se ihmekään ole, kun työmaalla puurtaa neljä miestä kaiken aikaa.

Tälläinen sisustussuunnitelma tällä kertaa. Mitäs tykkäät?

Täällä vietetään viikon viimeistä päivää pahvilaatikkojen ja kuplamuovirullan keskellä. Puoli perhettä on tosin kanveesissa vilustuksessaan. Viikonloppuun on mahtunut paitsi liikuttavia viimeisiä tapaamisia, yökyläilyjä ja leikkitreffejä, niin myös yhden aivan erityisen tärkeän pikkuneidin syntymä.

Kymmenen päivää enää jäljellä! Suloista sunnuntain jatkoa sinne!

Myöhäinen maanantaimoikka! Täytyy sanoa, että tästä meidän arjesta on tällä hetkellä kyllä juhla todella kaukana ja olen alkanut taas muistamaan, miten ärsyttävää ja stressaavaa puuhaa muuttaminen on, vaikka kuinka ajoissa hommat aloittaisikin (mitä nyt yksi autokin olisi vielä myytävänä..).

Mikäpäs siis tämän arkihärdellin keskellä mukavampaa kuin istahtaa iltateelle haaveilemaan kepoisista keijukaisen askelista ja kauniista juhla-asuista. Jospa tuleva kevät toisikin tullessaan ihan oikeat juhlat, johon saisi luvan kanssa laittautua ja asustautua. Halusinkin tulla samalla vinkkaamaan teille lopputalven ja kevään juhla-asuja pohtiville Drama galleryn alesta. Muistatteko vielä tämän kuvien viimekeväisen juhla-asuni? Tuon tyllihameen ihanuus ei ole latistunut piirun vertaa ja kovasti odotan, että saan sen kevään juhliin taas ylle. Toppia olen pitänyt enemmän myös vähän paremmassa arkikäytössä. Näihin kylmempiin talvikeleihin ottaisin mielelläni myös saman mallin harmaan mohairversion ja kesäkauteen mieluilen vielä mustaa pitsitoppia.

Vaatteet istahtavat ylle kuin hansikkaat ja pitävät sisällään klassisia malleja ja kauniita yksityiskohtia. Juuri sellaisia loppuelämän vaatekaapin hankintoja, joiden laatu ei käyttämällä kärsi eikä aikakaan tee malleille hallaa. Suosittelen kurkkaamaan Draman verkkokaupan tarjontaa, jos juhlavaa ja vähän uniikimpia asua olet vailla, paljon näyttäisi olevan vielä kokojakin jäljellä.

Nämä kuvat sytyttivät kyllä nyt kaipuun Helsingin kevääseen, joten jospa jotakin kivaa pikkureissua olisi vielä tiedossa tällekin keväälle. Sitä odotellessa täytynee vetää tyllihame ylle tässä muuttotohinassa, se yllä kun elämä tuntuu monin verroin kepeämmältä!

///True tulle skirt love. Clothes by Finnish Drama Gallery.

*Postaus sisältää mainoslinkkejä*

Vaikka montaa uutta trendiä lähden ennakkoluulottomasti kokeilemaan, niin silti kovin monessa asiassa olen huomannut itsessäni piirteen, että minkä tahansa uuden trendin noustessa otsikoihin, itse mieluummin peräännyn. Uskon tämän johtuvan siitä erakkopuolestani, joka tykkää tehdä tiettyjä juttuja itse keksien ja hyvin itsekseen ilman sen suurempaa vouhotusta. Näin kävi muun muassa zumban aikoinaan tullessa pinnalle. Tykkään tanssimisesta ja koreografisista jumpista yli kaiken, mutta kun kaikki vouhotti ja hypetti, niin en kyllä minä ainakaan. Tunnistin saman reaktion itsessäni, kun joitain vuosia takaperin juoksu tuli taas tosi pinnalle ihan tavan liikkujien ja liikkumattomien keskuudessa. Kaikki alkoivat juosta, sehän oli supertehokasta ja etenkin trendikästä. Siis juokseminen? Itse olin juossut aina, mutta en nyt nähnyt siinä mitään muuta kuin hyvin yksinkertaisen perustavan liikkua, joka tuntui itsestä hyvin luontevalta ja josta sain paljon energiaa. Samaan sarjaan voisin luetella vaikka ja mitä muuta, kuten myös tämän postauksen aiheen raakaleivonnan. Pitkän aikaa olen tätäkin trendiä seurannut vierestä haluamatta kuitenkaan hypätä trendin vietäväksi. Kunnes näiden pidempien herkuttomien kausien jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että kehoni ei oikein pidäkään enää jatkuvasta sokerista ja valkeasta jauhosta. Jotain hyvää on kuitenkin mukava välillä nakertaa ja suoda itselleen herkkuhetkiä. Siispä oli selvästi koittanut ensimmäisen raakakakkuni aika! Suklaisen sellaisen. Siitä tuli niin hyvä, että on varmaan tehtävä toisenkin kerran.

Raakakakkujen lisäksi olen innostunut hamstraamaan raakapatukoita ja koska täällä ne ovat selkeästi paljon edullisempia kuin Suomessa, olen niitä myöskin laittanut muuttolaatikoihin tyhjien kolojen täytteeksi. Mukavia pikkuylläreitä sitten Suomen päässä löydettäväksi. Säästöhän se on pienikin säästö :)!

Löytyykö teiltä samanlaisia outousluurankoja kaapista? Että ensimmäisessä aallossa ei voi lähteä vielä pioneerina smoothiebowleja tai sushiburritoja tekemään, vaikka ehkä vähän tekisikin mieli? Että kaikki pitää vähän niinkuin keksiä itse?

Näiden kovin vaaleanpunaisen ja sydämenmuotoisen linssin läpi otettujen kuvien myötä toivottelen teille oikein ihanaa ystävänpäivää! Jos siellä on raakaleivontaan jo siinä ensimmäisessä tai toisessa aallossa hurahtaneita, niin otan vastaan suosituksia hyvistä resepteistä! Vähän mielen päällä jo kutkuttaa päästä kokeilemaan jotain muutakin. Nyt on kuitenkin kakkuvuoat ja leivontavälineet pakattu jo laatikoihin, joten uudessa kodissa sitten!

/// Happy Valentine's Day everyone! Recently I've been pretty excited about raw baking and this is my first ever raw chocolate cake in the pictures. How tasty it was, so much fresher than a normal chocolate cake!

Olipas taas urakka. Viimeisen kahden viikon aikana otettiin kunnon loppurutistus muuttopuuhissa. Ja taas tuli päiviteltyä muuttamisen riemua. Numeroin 99 pahvilaatikollista tavaraa ja kirjasin jokaisen laatikon sisällön huolellisesti ylös. Käytimme huonekalujen ja astioiden käärimiseen taas useamman sata metriä kuplamuovia, 600 metriä kiristekalvoa ja kymmenkunta isoa teippirullaa. Maidenvälinen muutto ei ole mikään kepeä juttu ja mieli pitää tavarat tallessa ja ehjänä, nämä kaikki toimet ovat kyllä sitten lopulta kaiken vaivan väärtti. Meidän muuttokuorma lastattiin kahteen pienempään rekkaan ja matkan aikana niitä siirretään uusiin autoihin ja varastoihin ainakin kolme kertaa. Siispä todennäköisyys vahingoille on varmasti melko iso. Vaikka Walesiin muuttaessa harmitti melkoisesti, että emme saaneet kalustaa asuntoa kokonaan omilla huonekaluilla, niin ei kuulkaas pois muuttaessa harmittanut tippaakaan, että sohvat, ruokailupöydän tuoleineen ja muutaman muunkin huonekalun saimme jättää asuntoon.

Pidimme viime viikolla läksiäiset yli 60 tyttöjen kaverille, tapasimme muita ystäviä viimeisen kerran ja hyvästelimme tyttöjen ihanan koulun opettajineen. Esikoiselle viimeinen kouluviikko oli erityisen raskas. Kuopus oli surrut asian jo hyvissä ajoin ennakkoon. Viimeiset päivät mentiin pakkaamisessa ja käärimisessä jo hardcore-osastolla ja onneksi lasten kavereiden perheet auttoivat ja ottivat tytöt päiviksi leikkimään, veivät elokuviin ja ottivat yökylään. Kuopus liehusi vielä kaikkein viimeisenkin yön ystävän luona ja palasi kotiin juuri muuttourakan ollessa loppumetreillä.

Saimme onneksi hoidettua kaikki asiat sille mallille, että voimme poistua Britanniasta ilman huolta. Britanniasta poistuminen sinällään on helppoa. Maasta voi vain kadota, eikä millekään viranomaistaholle tarvitse ilmoittaa asiasta. Aivan viime hetkillä sain lopulta autonikin myytyä, kevyt jännitysnäytelmä piti senkin kanssa kokea :).

Nyt sitten ollaankin oltu Suomessa jo pari yönseutua ja olo on vielä kuin lomalla olisimme. Muuttokuorma saapuu parin kolmen viikon kuluessa, josta suuren osan joudumme varastoimaan kesän muuttoa uuteen kotiin odotellessa. Tällä hetkellä asumme väliaikaisesti pikkuruisessa kalustetussa kaupunkiasunnossa, joka onneksi tuntuu ihan kotoisalta. Omilla pienillä sisustustavaroilla saamme siitä vielä enemmän omannäköisen. Pikku hiljaa palailen varmasti normaaliin blogirytmiin ja juttuaiheetkin pysyvät tavallaan ennallaan, vaikka ympäristö niissä muuttuukin.

Nyt lähdemme keräämään pulkat, sukset ja muut talvivarusteet Kolin läheltä käyttöön ja ehkäpä käymme ihastelemassa samalla myös kansallismaisemaa talvisessa asussaan. Oikein mukavaa viikonloppua!

/// Finally it's done! We survived through the moving chaos and are now happily back in Finland. It wasn't that easy to leave the home in Wales without tears. In almost two years that place really became a home and we got so many lovely friends. Slowly we are starting the new life here in the middle of full winter and settling down in our new temporary home. I try to return to normal blogging rhytmus and although topics stay the same the surroundings will of course be different.

Meidän Suomen päivät ovat kuluneet muun muassa näissä merkeissä. Itä-Suomen talvessa on meille riittävästi eksotiikkaa tällekin tänään alkavalle talvilomaviikolle. Tytöt eivät tällä hetkellä tiedä mitään parempaa kuin ulkoilun ja lumileikit. On myös melko ihmeellistä voida mennä ulos leikkimään ilman jatkuvaa valvovaa silmää näköpiirissä. Pienempi oli suomen kielen lisäksi ehtinyt jo unohtaa, mitä lumi ylipäänsä on. Saati ne kaikki päähineet, kaulurit ja rukkaset, mitä päälle täytyy pukea. Reilun viikon harjoittelun jälkeen lumi menee jo sujuvasti suuhun saakka ja kypärämyssyäkään ei luulla enää muslimien käyttämäksi huiviksi. Pian viisivuotiaan paluumuuttajalapsen maailmankuva on hellyttävä.

Arki alkoikin meillä sitten melko liukkaasti viime viikolla, kun tytöt lähtivät uuteen kouluun ja päiväkotiin ja minä aloitin lennosta myös työt. Siispä tässä ei oikeastaan olla edes ehditty miettiä, kuinka sopeutuminen on sujunut. Kaikki menee painollaan ja vasen käsikin on pikku hiljaa luopunut auton vaihdekepin tavoittelusta. Pieniä filminkatkeamisia vielä tulee lähes joka päivä, niitä sellaisia "maassa maan tavalla" -oivalluksia. Voisin tehdä niistä pientä listausta tänne blogiinkin, kunhan kerrytän kokemuksia vielä hetken verran.

Tänään puetaan taas riittävästi päälle ja suuntaamme tyttöporukallamme ulos aurinkoon. Tiedossa mummolareissu ja toivottavasti hyviä hiintokilometrejä järven jäällä. Oikein mukavaa maanantaita ja ihanaa loman aloitusta kymppiviikon lomailijoille!

/// Ode for the Finnish winter! Last ten days have looked mainly like this. Lots and lots of winter activities and outdoor life.. I think at this very moment my kids don't know anything better in addition to that freedom they feel when they are allowed to go outdoors alone without us parents watching after them every minute. This time of the winter is such a great time to be in Finland. There's still plenty of snow, but days get longer and lighter, sun is shining almost constantly and the temperatures stay mainly mild. Spring is just around the corner. After a week of settling in the new school, kindergarten and work it's time now for a winter holiday week and we are soon heading to meet the grandparents. Kids can play in he snowy garden and my intention is to go for a sunny cross country ski track on the lake nearby. Shades are very much needed today so off we go now!

*Kaupallinen yhteistyö: Oohnoo

Kahden lapsen perheeseen leluja on kahdeksassa vuodessa kertynyt melkoinen arsenaali. Hankin lapsille mielelläni uusia leluja aina silloin tällöin, antavathan ne lapsille uusia virikkeitä elämän päätehtäväänsä. Joskus menee hankinnat huti, lelujen mennessä rikki ennen aikojaan tai lelun jäädessä laatikon pohjalle tyhjänpanttina lojumaan. Silloin tällöin toki tuntuu, että lapsilla on liikaakin leluja. Valinnan paljoudessa he eivät enää osaa päättää, millä leluilla leikkiä. Asiasta selvitään aikuisen ohjauksessa uutta leikkiä yhdessä ideoiden tai yksinkertaisesti laittamalla osa leluista kokonaan pois käytöstä joksikin aikaa. Toista se oli silloin omassa lapsuudessa. Muistan omistaneeni mm. kokonaiset kolme barbia ja yhden ponin. Olematta yhtään sen onnettomampi lapsi kuin omat tämän ajan kasvattini.

Lelujen lojuminen ympäriinsä välillä hermostuttaa ja myönnänkin monesti olevani raivaamisen suhteen vähän tiukkapipo. Olen melko tarkka siitä, että eri leluilla on omat säilytyspaikkansa ja silloin tällöin järjestyksen kärsiessä pidämme lajittelusulkeiset. Olen kyllä vuosien myötä oppinut hölläämään tässäkin ja olemaan suurpiirteisempi, ainakin aina tietyn hetken verran. Ja koska jäähän omatkin sotkut toisinaan aivan levälleen, niin suosin usein iltaisin raivaushetken koittaessa jättämään myös lasten leikit ja ympäriinsä lojuvat lelut niille sijoilleen, korkeintaan kulkureiteiltä niitä vähän siirrellen. Jostain opiskeluvuosilta minulle on jäänyt selkärankaan kummittelemaan lastenpsykiatrin toteamus leikkien raivaamattomuuden tärkeydestä. Hyvää leikkiä on ihana jatkaa seuraavana päivänä, juuri siitä mihin se on edellisenä iltana jäänyt, ilman että leikkiä tarvitsee uudelleen rakentaa. Etenkään vain siksi, että äidin zen siitä kärsii.

Saimme Oohnoolta testiin kestäviä EU:ssa suunniteltuja ja käsintehtyjä puuleluja sekä kankaalle painetun leikkimaton. Enpä arvannut, minkä suosion usein ennemminkin taaperoikäisten leikeistä tutut puupalikat saavuttivat omien pian viisi- ja kahdeksanvuotiaiden tyttölasteni keskuudessa. Alphabet blocks -kirjainkuutiot saimme mustana ja valkoisena ja kummankin setin säilytykseen on oma kaunis pellavainen pussukka. Tytöt innostuivat kirjoittelemaan kirjaimista yhtä sun toista ja oikein hyvää suuraakkostreeniä näistä koitui erityisesti kuopukselle, joka on kirjainten tuntemisen suhteen kiivennyt vähän perä edellä puuhun ottaessaan jo kolmevuotiaana brittiopetuksen suosimat kaunokirjainten alkeet haltuun. Little Village -kylän puiset talot, hahmot ja kasvit on puolestaan mukava järjestellä saman sarjan leikkimatolle minkä tahansa leikin areenaksi. Aivan ensimmäisenä tähän kylään asettuivat asumaan nuo Mailegin hiirulaiset.

Tunnustan kyllä, etten ole sen kummemmin lelujen värien kuin materiaalinkaan suhteen mikään ideologiäiti. Vaikka lelujen levoton visuaalinen ja fyysinen sekamelska välillä ohimoita kiristääkin, niin silti lelut saavat tulla meille niin pinkkeinä kuin kaikissa muissakin sateenkaaren väreissä. Muovisina, kankaisina, puisina, uusina, ostettuina, käytettyinä tai itsetehtyinä, juuri sellaisina mistä lapset milloinkin itse innostuvat.

Mutta hei hyvänen aika, rehellisyyden nimissä, onhan se nyt aivan selvä juttu, että sisustajaäidin mielenterveys kiittää näiden Oohnoon puu- ja kangaslelujen inhimillistä väriskaalaa sekä ideologiaa tuotteiden takana. Näitä leluja ei suinkaan leikin päätteeksi järjestellä lelukoreihin piiloon vaan ne näyttävät melkoisen kivalta myös lastenhuoneen sisustuksessa. Ja kun aika jättää nämä lelut omien lasten käytöstä, niin nämä ovat varmasti juuri Ne Lelut, joita ei muiden lelujen sijaan raaski laittaa kiertoon vaan ne haluaa jemmata hartaasti satunnaisten pikkuvieraiden tai jopa omien lastenlasten toivossa. Oikein ihania olisivat myös lahjaideana niille kaikille muille erityisille pikkuisille.

Millainen leluideologi sinusta löytyy?

/// *Collaboration with Oohnoo

We recently got some lovely handmade designer toys from Oohnoo. The wooden Alphabet Blocks in black and white as well as the Little Village blocks and playmat fascinate - not just because of the interior-friendly colour and material scale but also because of the ideology and story behind these products. Although this kind of toys are usually held more as baby or toddler toys our girls didn't see them that way. They were fascinated as well and started immediately building towers and typing different words with the Alphabet blocks and used the Little Village set as a stage for several different kind of plays. The mat also seems to be cozy to lie on when watching films. Usually I'm pretty strict what comes to tidying up but then on the other hand try to remember the wise words of a

one child psychiatrist who pointed out that sometimes at the end of the day it's important to leave the play and toys just as they are so that children have the chance to continue the same play next day just from the point it was broken the day before without building it all over again. Well, I'm not any ultimate ideologist what comes to colour, material or type of the toys - almost all kinds of toys are welcome if they just inspire my kids to do what's most important for them - but yeah of course these Oohnoo toys inspire an interior-lover mummy! Muted colours and nature-friendly materials look just lovely also in the kidsroom shelf when not in use or even there in the middle of the floor in the most complete disorder.

What kind of toy ideologist are you?

Kyllähän Suomeen muuton ehdottomasti parhaimpiin puoliin kuuluu rakennustyömaan edistymisen reaaliaikainen seuraaminen. Siispä mennäänkin näin perjantain kunniaksi pitkästä aikaa raksajuttujen pariin. Keskiviikkona teimme lasten ja lasten kaverin kanssa eväsretken lähellä sijaitsevaan saareen ja koska Pielisjoen jäällä oli niin mainiot olosuhteet hankiaiskävelyyn, oikaisimme tyttöjen kanssa tulomatkalla saaresta joen yli suoraan omalle takapihalle. Sillä aikaa kun minä mittailen, suunnittelen ja siivoan, tytöt ovat löytäneet parempaa ajanvietettä tontin takana sijaitsevan niityn nyppylältä mäenlaskupuuhissa.

Vauhdilla on raksa ottanut askeleita eteenpäin ja tällä hetkellä siellä on jo melkein kaikki ikkunat paikoillaan. Lasiliukuovien toimitusta vielä odotellaan ja siksi osa isoista ikkunoista takapihan puolella on vielä styroksilla. Katto on huopaa vaille myös tehtynä ja vähän tuosta avoräystäslookistakin saa jo selvää. Vielä puntaroimme mustan ja valkoisen räystäsmaalin välillä. Alunperäinen musta on ehkä omissa ajatuksissa kääntymässä kuitenkin valkoiseksi. Mitä puoltaa toki tuo pohjamaalauksen värikin. Pieni mutta ei onneksi peruuttamoton kömmähdys.

Joitakin talon sisäkuvia olenkin laittanut jo instagramiin tässä matkan varrella, mutta kurkataanpas nyt sisällekin vähän tarkemmin. Melkoiselta halliltahan talo nyt näyttää, kun sisäseinät puuttuvat ja katossa on ontelolaatat vielä näkyvillä. Talon ehdoton ihanuus on tietenkin nuo isot seinän mittaiset ikkunat ja korkea tila. Tässä kuvassa näkyy pääasiassa olohuone-ruokailutila keittiöstä päin kuvattuna ja vasemmassa reunassa oleva ikkuna ja sen kohdalla oleva tila kuuluvat jo pienemmän tytön huoneeseen.

Sisällä lattiavalu on tehty pari viikkoa sitten ja sitä kuivatellaan nyt tovi ennen sisäseinien rakentamista. Teknisen tilan laitteiden asentamisen takia tosin makuuhuoneen ja kodinhoitohuoneen välisen seinän runko on jo pystytetty, mikä näkyy alla olevassa kuvassa. Kuvassa vasempaan nurkkaan noiden isojen ikkunoiden kohdalle tulee meidän vanhempien makuuhuone, keskelle kapeimman ikkunan kohdalle vaatehuone ja väliseinän oikealle puolelle kodinhoitohuone. Kodinhoitohuoneen vasempaan reunaan väliseinän mitalta on tulossa liukuovellinen säilytystila, jonka toiseen päätyyn sijoittuu kaikki teknisen tilan vempaimet. Kaukolämpömies olikin eilen hitsaamassa osasia paikoilleen, joten pian saadaan taloon sitten jo ihan oikeat lämmöt päälle.

Saunasiiven mittasuhteitakin ollaan päästy jo tunnustelemaan. Tämä alla oleva kuva on otettu talon kauimmaisesta nurkasta, pukutilan nurkasta kohti keittiötä. Suihkutilassa näkyy paikka jo linjalattiakaivolle ja kaksi suihkua tuohon tilaan pitäisi saada mahtumaan. Suihkujen taakse styroksioven edustalle on tulossa ns. telkkariaula, jonka kautta pesutiloihin kuljetaan. Tämä osa taloa tulee kokonaan tasaisella normaalikorkuisella sisäkatolla. Taustalla näkyy keittiön ikkuna.

Alla näkymä pukutilan nurkasta suihkutilan läpi saunaan, jonka kahdelle seinälle sijoittuu nuo ikkunat ja 90 astetta toiseen suuntaan puolestaan näkymä pukutilan läpi isompaan vessaan. Vessan ja pukutilan väliin sijoittuu oikeanpuoleisessa kuvassa vähän erottuva korkea ikkuna, jonka funktio on pääasiassa tuoda valo läpi talon telkkariaulan puolelle.

Ja hei, pitihän meidän tehdä yksi eväsretki työmaallekin :). Tyttöjen mielestä talo on tällä hetkellä kamalan ruma. No onhan se. Onneksi ne kaunistavat työvaiheet ovat vielä edessäpäin!

Eräs päivä raksalle mennessä hämmästyin, kun siellä oli jo ulko-ovetkin nostettu paikoilleen. Ensin kyllä tosin kauhistuin ja oli pakko varmistella kovaan ääneen, että eihän ne vain ole aivan naarmuilla kesäkuuhun mennessä. No seuraavana päivänä olikin ovet jo suojattu, joten oma sykkeenikin vähän siitä tasaantui. Kodinhoitohuoneen ovelta näettekin lopullisen ulko-ovilookin. Ovet toimitti meille siis JELD-WEN, josta teinkin oman blogiyhteistyöjutun aiemmin täällä. Pääsisäänkäynnin ovi näytti niin ikään hyvältä, mutta ulkoapäin tuo näkymä olikin levytetty umpeen oven ympärille tulevan katoksen rakentamisen ajaksi.

Lattiavalun kuivamisen aikana rakennusmiehet ovat urakoineet talousrakennuksen kimpussa, joka alkaa olla paneloitu melkein läpeensä valmiiksi. Raksasiivouksen lisäksi puuosien maalaus tulee olemaan minun hommaa, kunhan keli alkaa olla maalauspuuhille sopiva. Siispä tämä talousrakennus tulee saamaan viimeisen silauksen ihan omasta pensselistä. Talousrakennus rikkoo mielestäni kivasti talon tiellepäin näkyvää yksinkertaista julkisivua ja puupinta tuo vähän vaihtelua päärakennuksen kivisen kovaan ilmeeseen. Tälle eturajalle olen vähän miettinyt puuaidan sijaan tiheään istutettua tuija-aitaa, jonka kasvaessaan voisi trimmata sellaiseksi, joita näkee lähinnä etelänmatkoilla espanjalaishuviloiden edustalla. Mutta katsotaan, minkä kannan kaupungin rakennusvalvonta tähän ottaa. Lähistön taloista kun löytyy lähinnä vain puuaitaa.

Kaikkea tässä lyhyellä raksaamisuralla on tullut jo opittua näin suunnittelijan ja sivustaseuraajan roolissakin. Tämä päivä vierähti minulta selvitellessä ulko-ovien mahdollisia lukitusmahdollisuuksia ja kahva- sekä lukkopesämalleja. Vaihtoehdosta A päädyttiinkin jo vaihtoehdon B kautta vaihtoehtoon C. Onneksi löytyy asiantuntevia ammattisparraajia sukulaisista! Ihan pian kävelläänkin illalliselle keskustaan tyttöjen yökyläillessä mummolassa, enkä malta odottaa, että pääsen tuolle juuri työmatkaltaan palanneelle miehelle pätemään kaiken kattikaapeleista ja ovikoodijärjestelmistä :).

/// Our building site at the moment.

Uuden kodin valmistumista odotellessa asustamme nyt kompaktia 54 neliön kerrostalokaksiota. Suurimmaksi osaksi kalustettuun vasta remontoituun tuttuun kaksioon oli helppo asettua, kun saapuessa matkassamme oli vain muutama matkalaukullinen lähinnä päivittäisen elämän kannalta tarpeellista tavaraa - vaatteita, kenkiä, hygienia- ja kempparitavaraa sekä lapsille vähän leluja. Ikään kuin olisimme tulleet Suomeen vain käymään. Asuntokin tuntui ihan väljältä. Tällä viikolla saimme kuitenkin rekka-autollisen muttokuormaa perille väliaikaisvarastoon, josta joitakin laatikoita ja huonekaluja toimme pikkuruiseen väliaikaiskotiimme samalla todeten, että tiukkaa tekee, mutta tehköön. Vaikka ensin olin ajatellut, että tulevat kuukaudet voidaan hyvin mennä anopin astioilla ja tekstiileillä, niin tulin sitten kuitenkin toisiin ajatuksiin. Kotoisan olon tekevät niinkin pienet asiat kuin oma kahvikuppi tai lakanat. Lempilamppu olohuoneen nurkassa ja tutun kynttilän tuoksu. Paljon muuta ei juuri nyt tarvita tähän välivaiheeseen. Eikä kyllä rehellisesti sanoen paljon muuta mahdukaan. Onni piilee usein hyvin pienissä asioissa.

Tavarat lojuvat vielä vähän siellä täällä ja saa olla kyllä taas oikein järjestelijä-ässä, että säilytystila riittää meille neljälle ja vähällekin määrälle tavaroita. Tulevalla viikolla saadaan ehkä viimein olohuonekin ihan olohuonekäyttöön, eikä kenenkään tarvitse nukkua enää sohvalla tai patjalla. Edelleen on sellainen olo, kuin olisimme täällä vain käymässä ja monet asiat tuntuvat vieraalta ja erilaiselta. Mielenkiintoista tarkkailla tätä omaa kotoutumisprosessia ja odottaa, milloin sitten lopulta voi sanoa kotiutuneensa ja sopeutuneensa. Vielä kirpaisee tarpeeksi nähdä kuvia Cardiffin kotimaisemista ja tärkeistä ihmisistä sekä siellä juuri kukkaan puhjenneista ensimmäisistä kirsikkapuista.

Viikko alkaa olla pian lopuillaan ja meilläkin kymppiviikon lomalaisilla alkaa katseet suuntautumaan kohti ensi viikkoa ja arkea aikatauluineen. Me ajellaan juuri mökkimaisemista kohti kaupunkia. Lenkki ja sauna talvisissa maisemissa kruunasivat tämän päivän, vaikka illan pumppikin vielä polttelee to do -listalla.

Näiden sisustuskuvien myötä toivottelen suloista sunnuntai-iltaa sinulle!

/// We are slowly settling in our temporary one bedroom appartment and things start finding their places. I still feel like we would be here just on holidays even though I've started working as well. So it's interesting to see on which point we'll then be truly settled and seeing all the pictures from Wales won't break your heart that big.

Viikko vierähti taas arjen pyörteissä nopeammin kuin ehdin edes huomaamaankaan ja koska itsekin olen saanut tehdä taas joka päivä töitä, viikonloppukin on tuntunut taas ihan ansaitulta viikonlopulta. Tälle viikonlopulle meillä oli pari asiaa listalla. Ensimmäiseksi piti päästä eroon niistä muutamista hassuista pahvilaatikoista, joita muuttokuormasta tänne väliaikaiskotiin otimme. Se kirkuvan vihreä väri ei sovi sitten yhtään mielenterveydelle. No, pari laatikkoa sain piilotettua vaatehuoneeseen odottamaan säilytyspulman ratkeamista, mutta muuten täällä alkaa olla jo melko laatikottomat neliöt. Viikonloppukukkasten hankkimistakin arvoin moneen kertaan, koska koti tosiaan muistutti hetken varastoa. Lopulta kukat osoittautuivat loistavaksi mentoriksi asunnon saattamisessa kodin näköiseksi.

Se toinen viikonlopun kohokohta oli eiliset synttärijuhlat, joita vietimme hauskassa seurassa eräässä ravintolassa. Juhlat olivat pitkästä aikaa ihana syy laittaa korkkarit ja tylli ylle, sekä saada tukka rennosti nutturalle. Harvinaisen ihanaa täällä Suomessa kyllä on, kun lapset saa helpommin hoitoon ja saadaan mekin mennä välillä omiin menoihimme ilman suurempia sumplailuja.

Viime keväänä näihin aikoihin istutin anemoneja Cardiffin kotimme parvekkeelle, tänä vuonna raaskin ostaa edes nuo pari hassua maljakkoon. Kukkakimpun ja uusimman ruotsin Elle Decorationin kansikuvan värimaailma puhuttelee, vaaleanpunaisen ja sinisen liitto toimii aina ja näyttää näin keväällä varsin raikkaalle. Nuo yksityiskohdat onkin tämän kodin ainoat väripilkut tällä hetkellä, kun siitä laatikoiden vihreästäkin päästiin ja jos ei anopin viininpunaista itämaista mattoa eteisessä lasketa. En ole vielä päättänyt sen kohtaloa.

Mukavaa viikon viimeistä sinne ruutujen toiselle puolelle! Me saimmekin juuri likat kotiin ja lähdetään tästä vähitellen raksalle ihmettelemään. Yhdet synttärikekkerit olisi vielä tällekin illalle tiedossa, joten näissä merkeissä vietetään meidän sunnuntaita.

JOULUN JÄLKEISTÄ RAIKKAUTTA

UUDEN KODIN LATTIAVALINTA

HELLO GORGEOUS!

SAMANLAISET YÖPÖYDÄN VALAISIMET

KEITTIÖN SISUSTUSHAAVEITA

LASTENHUONEEN KEVÄTPÄIVITYS

PERJANTAIN HALVAT HUVIT JA VAIHTOEHTOKUKKASET

MODERNIN TALON OVIRATKAISUT

TAMMIKUUN TERVEELLISET

ALKUVUODEN MAISEMAKIMARA

BLUSHING BLOSSOMS - MAKKARIN KEVÄTVÄRITYS

TAKKAVALINTA & OLOHUONEEN SISUSTUSSUUNNITELMA

TYLLIHAMEESSA KAIKKI ON KEVYEMPÄÄ (+ ALEVINKKI)

LUURANKOJA KAAPISSA JA YKSI RAAKAKAKKUKIN

MUUTTAMISEN LYSTIÄ

OODI TALVELLE

LELUIDEOLOGIANI - ONKO SELLAISTA?

TÄLTÄ NÄYTTÄÄ RAKSALLA NYT

PIKKU HILJAA KOTI KUNTOON

ONNISTUNUT SIIVOUSMENTORI JA MUITA IHANIA VIIKONLOPULTA